Tanssin ja uneksimisen voimaa

Tanssin mahdollisuudet taidemuotona ja keinona välittää ajatuksia sekä synnyttää kokemuksia ovat laajentuneet viimeisinä vuosikymmeninä voimakkaasti. Kysymys taiteilijuudesta ja sen merkityksistä maailmassa on hengittävä kenttä, jonka sisällä erilaiset taiteilijaidentiteetit vaihtelevat ja käyvät vuoropuhelua. Valkoiseen rotuun kuuluvan, EU:n ja Yhdysvaltojen välisellä akselilla toimivan taiteilijan mielenmaisema ja referenssit ovat hyvinkin erilaisia ja eri merkityksisiä kuin Afrikan mantereella, Pakistanissa, Venäjällä tai Kiinassa. “Pessimismi on vauraiden maiden etuoikeus”, toteaa mosambikilainen kirjailija Mia Couto lehtihaastattelussaan. “Mosambikissa asennoidumme kärsimykseen ja tuskaan pyrkimällä muuttamaan sen rakkaudeksi ja onneksi. Muutoin vedämme puoleemme pahoja henkiä.”

Tanssi on ihmisen ensimmäisiä kommunikaatiomuotoja ja sitä on kutsuttu myös esikulttuuriseksi taidemuodoksi.Länsimainen tanssitaide on alunperin määritellyt itsensä aateliston ja hovin taiteen kautta koska uskonnolliset rituaalit eivät jättäneet  tanssille  sijaa. Samalla kun taiteen sisältö määrittyi ylevöittymisen ja merkityksellisen muodon ideaaliksi, rahvaan tanssimisen mahdollisuudet rajoitettiin  juhlapäiviin koska pelättiin sen aiheuttavan levottomuutta ja kapinointia. Ilo, nautinto ja ekstaasi –tanssiin sisältyvät ihmisen perustarpeet - pyrittiin pitkään vaientamaan kastroimalla ne rationaalisuuden  tieltä. Tänä päivänä länsimaiden ihminen on hukkumassa tuottamaansa tietoon ja tuotteisiin. Maailma on viestintäteknologian kehityksen mukana muuttunut erilaisten tasojen ja näkemysten kolmiulotteiseksi matriisiksi, jossa todellisuus ja tarinat sekoittuvat jatkuvasti erilaisilla  ja häkellyttävillä tavoilla. Mielikuvilla sekä leikitellään että hallitaan, faktan ja fiktion raja on häilyvä.

Ihminen muovautuu jatkuvasti vuoropuhelussa ympäristönsä kanssa. Elämme tällä hetkellä ajanjaksoa, jolloin suuri osa yhteiskunnassa vallinneista tabuista, insestiä ja kannibalismia lukuun ottamatta, ovat murtuneet esitystaiteissa. Huolimatta ajattelun ja toiminnan vapaudesta, kulttuurin sisäiset, morfiset lainalaisuudet määrittelevät kuitenkin taiteen sisältöjä ja muotoja. Ihminen on Homo Ludens, leikkivä ihminen, jonka ominaisuuksiin kuuluu mm. havaintojen teko ja uteliaisuus. Vaikka tuskin kukaan erehtyy kuvittelemaan, etteikö mieltymyksiä, vankkoja ja jopa sementoituneita näkemyksiä ja ideoita siitä mitä tanssin pitäisi olla, liikkuisi eetterissä, siitä huolimatta tanssitekijöillä on mahdollisuus olla monin tavoin tanssijana maailmassa kutsumustaan toteuttaen. Miten asiat syntyvät, kehittyvät, nousevat pintaan kunakin ajankohtana kussakin kulttuurissa – nämä kysymykset kiinnostavat meitä ,jotta ymmärtäisimme itseämme ja maailmaa jossa elämme.

Sivuaskel-festivaali on koko olemassaolonsa ajan pyrkinyt tuomaan esille 1960-luvulla tanssitaiteen murroksesta kehittyneen tanssiajattelun virtauksia. Kaikella on historiansa ja nyt, 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla festivaalin taiteellinen toimikunta on halunnut näyttää erilaisia näkökulmia tanssitaiteen ja tanssitaiteilijan tapoihin  toimia ja luoda uusia väyliä tanssille  yhteiskunnassa, joka elää suurten haasteiden ja kenties jopa rakenteiden murtumisen aikaa. Festivaali on aikaisemmin sisältänyt esitysten lisäksi kursseja, taiteilijatapaamisia, seminaareja ja keskusteluja. Tällä kertaa paletti laajenee entisestään ja festivaali muodostaa monimuotoisen tapahtumien kudoksen, joka sitoo yhteen eri taustoista, elinpiireistä, yhteisöistä ja kokemusmaailmoista tulevia osanottajia. Kaapelitehtaalla järjestetään mm. koko yön kestävä kokemuksellinen yökylä-tapahtuma, sosiaalisen unennäön matriiseja, perhebrunssi ja kolmipäiväinen työpaja kaikille tanssin uusista sisällöistä kiinnostuneille– sekä tietysti kansainvälisiä ja ajankohtaisia esityksia.Tanssin tutkimus on edennyt viime vuosien aikana Suomessa isoin askelin. Taiteen ja tieteen rajapinnoilla liikkuvat ja rajoja muokkaavat esitykset ovat myös aikaisempaa enemmän esillä festivaalilla. Kaiken kaikkiaan kokemusten ja päämäärien jakaminen keskustelujen ja puheen kautta on Sivuaskeleen perinteen mukaisesti  tärkeä osa myös tämänkertaista festivaalia. Festivaalin vieraat Boris Charmatz, Latifa Laâbissi, Frans Poelstra, Robert Steijn, Daghdha Dance Company, Trude Cone, Gordon Lawrence sekä Zodiakin koreografikollektiivi Z-score yhdessä Steve Valkin kanssa ovat kaikki taiteilijoita tai ryhmiä, jotka resonoivat tässä ajassa kohti tulevaisuutta- jokainen omalla, erityisellä tavallaan.

Länsimaissa työskentelevä  taiteilija elää vapaudessa, jossa vääränlainen idea harvemmin johtaa hengenvaarallisiiin seurauksiin, mutta pakottavan suorittamisen ja suoriutumisen konemaista tehokuuttta  korostavassa maailmassa meille on jäänyt vähän tilaa antautua tunteille ja ajatuksille, jotka syntyvät tyhjästä ja tuottamatta. Tila-aika on pakkautunut hyvin tiiviiseen muotoon. Kuitenkaan uneksimista ei missään oloissa voi kieltää eikä rajoittaa – unelmat ovat meidän ihmisenä olemisemme suurimpia voimavaroja. Tanssin ja liikkeen synnyttämän  kokemuksen kautta aisteillamme on mahdollisuus herätä näkemään ja havaitsemaan maailmaa toisesta kulmasta, joka luo tilan haaveille ja oivalluksille. Sivuaskel-festivaalilla 2009 toivomme antavamme teille iloa että ajatuksia ja kysymyksiä herättäviä esityksiä. Maailmassa vapaasti liikkuvat ideat, ideaalit ja niiden pohjalta syntyvä taide voivat antaa meille tunteen yhteydestä ainakin itseemme ja joissain tapauksissa myös ympäristöömme. Jotta kommunikaatio yhteisön ja siitä nousevan taiteen välillä olisi ravitsevaa ja merkityksellistä  joudumme välilä kohtaamaan tunteita, jotka pakottavat meitä tarkistamaan näkökulmaamme, joskus ristiriitojenkin uhalla. Hämmennyksestä huolimatta näillä tunteet avaavat meille mahdollisuuden nähdä maailman merkitykset uudella ja toisenlaisella tavalla. Uneksiminen on ihmisille annettu lahja, joka jakautuu tasaisesti kaikille. Taide on parhaimmillaan se unien kaltainen alue, joka meitä vaivihkaa kannattelee.

Näiden idealististen ajatusten myötä toivotan teidät lämpimästi tervetulleeksi festivaalille!

Liisa Pentti
Sivuaskel-festivaalin taiteellisen työryhmän johtaja